KUN JOKUVELI VALVOO, TIETÄÄ EIKÄ UNOHDA
-- Mika Mannermaa on kauppatieteiden tohtori ja tulevaisuudentutkimuksen dosentti. Hänellä on 25 vuoden kokemus tulevaisuudentutkimuksesta.
Yrittäessäni ymmärtää nykyaikaa ja lähitulevaisuutta olen käyttänyt useassa yhteydessä käsitettä tietoyhteiskunta. Tietoyhteiskunta on kompromissikäsite. Tarkoitan sillä teollisuusyhteiskuntaa seurannutta ja sitä teknologisesti edistyneempää yhteiskunnallista kehitysvaihetta, jolle ominaista on tieto- ja viestintäteknologian (ICT) nousu taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimintoja sekä ihmisten arkea leimaavaksi teknologia-alueeksi. Talouden panokset ja tuotokset, tuotannolliset prosessit ja palvelut, logistiikka sekä erilaiset yhteiskunnalliset toiminnot ovat tieto- ja viestintäteknologian leimaamia toisin kuin teollisessa yhteiskunnassa. Tietoyhteiskunta on jo pitkään ollut nykyisyyttä samalla kun se leimaa myös lähitulevaisuutta.
Tietoyhteiskunnan ensimmäinen, teknologisesti painottunut vaihe ajoittui pitkälle kehittyneissä yhteiskunnissa, kuten Suomessa, 1900-luvun kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle. Uuden vuosituhannen alkua voi kutsua tietoyhteiskunnan toisen vaiheen nousun ajaksi. Tietoyhteiskunnan painopiste on jo vahvasti muuttumassa. Teknologia on välttämätöntä, ja sitä kehitetään jatkuvasti, mutta lähitulevaisuuden suuntaan vaikuttaa voimakkaasti se, mihin teknologiaa käytetään, mitkä ovat sisällöt ja ihmisten tarpeista syntyvät palvelut.
Eräs tärkeimmistä näkökulmista tähän tietoyhteiskunnan uuteen kehitysvaiheeseen on ajatus kaikkialla läsnä olevasta älystä, jolloin voidaan puhua ubiikista tietoyhteiskunnasta. Englanninkielen sanan ubiquitous latinankielinen alkujuuri ubi´que tarkoittaa ”kaikkialla” tai ”monessa paikassa” olevaa. Ajatus kaikkialla läsnä olevasta älystä on vahva, koska se on niin vetoava ja palvelee useimpien ihmisten haluja ja tarpeita.
Kaikkiallinen tai sulautettu tietotekniikka (engl. ubiquitous computing, ensimmäisen kerran käsitettä käytti Mark Weiser Xeroxilla vuonna 1988) on huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa kaikkialla olevaa tietotekniikkaa. Se ei häiritse käyttäjäänsä, eikä keskeytä hänen muuta toimintaansa. Se toimii ihmisten ja yritysten arkitoimissa kaikkialla ja koko ajan.
Eräs tärkeimmistä näkökulmista tähän tietoyhteiskunnan uuteen kehitysvaiheeseen on ajatus kaikkialla läsnä olevasta älystä, jolloin voidaan puhua ubiikista tietoyhteiskunnasta. Englanninkielen sanan ubiquitous latinankielinen alkujuuri ubi´que tarkoittaa ”kaikkialla” tai ”monessa paikassa” olevaa. Ajatus kaikkialla läsnä olevasta älystä on vahva, koska se on niin vetoava ja palvelee useimpien ihmisten haluja ja tarpeita.
Kaikkiallinen tai sulautettu tietotekniikka (engl. ubiquitous computing, ensimmäisen kerran käsitettä käytti Mark Weiser Xeroxilla vuonna 1988) on huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa kaikkialla olevaa tietotekniikkaa. Se ei häiritse käyttäjäänsä, eikä keskeytä hänen muuta toimintaansa. Se toimii ihmisten ja yritysten arkitoimissa kaikkialla ja koko ajan.
Ubiikki tietoyhteiskunta
Ubiikki tietoyhteiskunta voidaan määritellä seuraavasti: Ubiikkiyhteiskunta on yhteiskunta, jossa langaton tiedonsiirto ja verkottuminen on mahdollista kenelle tahansa, milloin tahansa, missä tahansa ja minkä välityksellä tahansa.
Käsitteenä ubiikkiyhteiskunta ei ole uusi, mutta keskustelu siitä on lähtenyt vauhtiin vasta aivan viime vuosina. Ubiikkiyhteiskunnassa äly on autojen renkaissa ja ohjauskeskuksissa, talojen seinissä, kaupan jauhelihapaketissa, motoristin haalareissa, hiihtokeskuksen hissilipussa, halinallessa, mummon pillerilaatikossa ja monessa muussa paikassa. Lisäksi nämä älyt kykenevät kommunikoimaan ihmisen ja toistensa kanssa. Ubiikkiyhteiskunnassa on kolmentyyppistä viestintää:
- ihmisten keskinäinen kommunikaatio verkossa (person to person; P2P)
- ihmisten ja esineiden välinen viestintä (person to object; P2O)
- ajan mittaan lisääntyvä tiedonsiirto esineiden välillä (object to object; O2O; Internet of things).
Arjen esineet ja koneet viestivät langattomasti keskenään sekä muuttavat toimintaansa itsenäisesti. Tulevaisuudessa pesukone voi säätää itse itsensä pyykin laadun ja likaisuuden mukaan. Terveyskeskuksen tietokeskus tietää, onko kotona asuva vanhus ottanut iltalääkkeensä. Viallinen kopiokone kutsuu paikalle korjaajan, lentokoneen moottori voi tilata varaosan itseensä seuraavalle lentokentälle.
Ubiikkiyhteiskunta edellyttää huippunopeiden tietoverkkojen ja niitä käyttävien älykkäiden päätelaitteiden kehittämistä ja niiden leviämistä laajalle yhteiskuntaan ja laitteisiin, joissa niitä ei ole aiemmin totuttu näkemään. Vauraissa maissa liike kohti ubiikkiyhteiskuntaa on jo hyvässä vauhdissa. Varsinkin Etelä-Korea ja Japani ovat pitkällä laajakaista-infrastruktuurin levittämisessä ja paikoin myös sähköisten tunnistimien käytössä. Koreassa pyritään noin kymmenessä vuodessa levittämään laajakaistaverkko kaikkien kansalaisten ulottuville, saattamaan kansalaiset ja esineet toistensa yhteyteen sekä esineet keskinäiseen kommunikaatioon.
Ubiikkikehitys tulee vaikuttamaan merkittävästi sekä ihmisen työhön ja arkeen että yhteiskuntaan laajemmin. Se todennäköisesti myös yllättää meidät monin tavoin. Se on selvää, että olemme rakentamassa ennennäkemätöntä "Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda" -yhteiskuntaa.
Ubiikkiyhteiskunta edellyttää huippunopeiden tietoverkkojen ja niitä käyttävien älykkäiden päätelaitteiden kehittämistä ja niiden leviämistä laajalle yhteiskuntaan ja laitteisiin, joissa niitä ei ole aiemmin totuttu näkemään. Vauraissa maissa liike kohti ubiikkiyhteiskuntaa on jo hyvässä vauhdissa. Varsinkin Etelä-Korea ja Japani ovat pitkällä laajakaista-infrastruktuurin levittämisessä ja paikoin myös sähköisten tunnistimien käytössä. Koreassa pyritään noin kymmenessä vuodessa levittämään laajakaistaverkko kaikkien kansalaisten ulottuville, saattamaan kansalaiset ja esineet toistensa yhteyteen sekä esineet keskinäiseen kommunikaatioon.
Ubiikkikehitys tulee vaikuttamaan merkittävästi sekä ihmisen työhön ja arkeen että yhteiskuntaan laajemmin. Se todennäköisesti myös yllättää meidät monin tavoin. Se on selvää, että olemme rakentamassa ennennäkemätöntä "Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda" -yhteiskuntaa.
Jokuveli ei ole Isoveli
Käsite jokuveli ei ole Orwellin 1984 -kirjan Isoveli. Jokuveli muistuttaa enemmän Adam Smithin klassisen liberalismin markkinoita ohjaavaa "näkymätöntä kättä" kuin kehityksen sanelevaa Isoaveljeä. Adam Smithin ideana oli, että kun ihmisillä on tarpeita ja he tuottavat ja vaihtavat tavaroita ja palveluksia näitä tarpeita tyydyttääkseen, markkinoilla kohtaaminen tapahtuu periaatteessa täydellisen informaation oletuksella, jolloin tarjonta ja kysyntä hintoineen asettuvat tasapainoon ikään kuin ”näkymättömän käden ohjaamina”.
Kuten nykyisin hyvin tiedetään, täydellisen informaation oletus on abstraktio, joka ei ole reaalimaailmassa totta edes markkinoiden osalta, yhteiskunnallisista palveluista ja muista ilmiöistä puhumattakaan. Markkinoilla tieto on aina puutteellista. Sitä on toisilla enemmän, toisilla vähemmän ja tiedoksi väitetty voi olla harhaanjohtavaa tai silkkaa valhetta. Markkinoilla syntyy koalitioita ja kartelleja, oligolopoleja ja monopoleja, jotka kaikki rapauttavat markkinaideaalia. Puhdasta markkinataloutta ei ole missään, ja esimerkiksi kunnon kapitalistille se olisi kauhistus.
Smithin näkymätön käsi koski vain markkinoita, mutta jokuveljen toimikenttä kattaa koko yhteiskunnan. Jokuveli toimii markkinoiden lisäksi kaikissa yhteiskunnallisissa toiminnoissa, kolmannella sektorilla ja ihmisen yksityisyydessä. Jokuveli on mahtavampi vaikuttaja kuin Smithin näkymätön käsi. Yhteiskunnallisissa palveluissa edes kohtuullisen oikeudenmukaisen tuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan monia käsiä, joita ohjaavat demokraattiset prosessit. Parhaimmillaan ne eivät ole näkymättömiä vaan nimenomaisesti näkyviä. Transparenssi on demokratian ideaali. Julkisen vallan käyttäjien toimien tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä.
Tulevaisuus on kuitenkin vaihtoehtoja
Orwellin maailmassa Isoveli oli määrätietoinen totalitaristinen systeemi, joka tarkoituksellisesti valvoi kaikkia kansalaisia. Jokuveli ei ole yksittäinen toimija, vaan kokonaisuus, johon kuuluvat julkiset toimijat, kuten poliittiset päättäjät ja viranomaiset, yritykset työnantajina ja tuotteiden sekä palvelujen tarjoajina ja viime kädessä me kaikki kansalaiset, kukin omine intresseinemme. Voimme toimia yksin tai muodostamissamme kansalaisliikkeissä ja -järjestöissä. Isoveljellä oli yksi osoite, jokuveljellä niitä on lukuisia, eräät näkyviä, monet eivät. Orwellin Isoveli tuskin oli kiva kaveri, enemmänkin diktaattori ja hirmuhallitsija, mutta jokuveli on ihan kelpo veikko, ainakin lähtökohtaisesti.
Niinpä hyvässä jokuveli-skenaariossa yhteiskunnallinen kokonaisuus ohjautuu kohti "lempeän valvonnan, tietämisen ja unohtamattomuuden yhteiskuntaa" ilman, että mikään yksittäinen taho sitä ohjaisi. Karkeasti hahmottaen tällöin kolme keskeistä vaikuttajaryhmää, kansalaisyhteiskunta (demos), valtio (kratos) ja markkinat (oikos), toimivat kaikki tehokkaasti.
Vähemmän lempeän valvonnan skenaariot ovat mahdollisia myös, jos jokin toimija saa ylisuuren vallan. Esimerkiksi tulevaisuus, jossa korostuu kaikkivoipa valtio, voi syntyä uussosialismeissa. Silloin pitäisi jälleen kaivaa Orwell esiin ja puhua Isoveljestä. Toisaalta skenaario kohti markkinavoimien ylivaltaa ja siihen liittyvä timokratian (varakkaiden vallan; maailmaa johtavat Robert Murdoch, Bill Gates ja Kimi Räikkönen, koska ovat rikkaita) nousu tuskin on kovin lempeä näkymä sekään muiden kuin markkinavoimia liikuttavien omasta näkökulmasta.
Kansalaisyhteiskunnan voimistumisen skenaario ei välttämättä ole yhtä uhkaava kuin kaksi edellä mainittua. Se tosin voi tarkoittaa esimerkiksi fundamentalistisen uskonnollisen kansalaisyhteisön yksinvaltaa, jolloin kaikkinainen toisinajattelu on tukahdutettu kuten eräissä muslimimaissa. Toinen kansalaisyhteiskuntaskenaario, ei-valtiollisia yhteisöjä painottava kommunitarismi, jonka angloamerikkalainen versio korostaa perhettä, eurooppalainen tulkinta lähiyhteisöjä ja kolmatta sektoria, voi olla jopa toivottava jokuveli-yhteiskunnan tulevaisuuden suunta. Siinä modernit virtuaaliheimot voivat olla vaikutustaan kasvattavia kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Ainakaan lähitulevaisuudessa kansalaisyhteiskunta tuskin kuitenkaan kykenee hoitamaan kaikkia niitä toimintoja, jotka ovat perinteisesti olleet valtion tehtäviä tai hoituneet tehokkaimmin markkinoilla.
Jokuveli ei ole vakiintunut termi, vaan oma käsitteeni. Se siis pitää ymmärtää monikoksi. Minulle on myös jo huomauteltu – tasa-arvon nimissä tietysti – että pitäisi puhua jokusiskosta. Se sopii. Jokuveli tuntuu luontevalta, koska Isoveli on tunnettu ja vakiintunut. Mutta siskot käyttäkööt omia sanojaan!
{Artikkeli perustuu MM:n helmikuussa 2008 julkaistuun kirjaan Jokuveli. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. WsoyPro, Juva. 244 s.}
Mika Mannermaa:
ttmanner@netti.fi
www.netti.fi/~ttmanner